Ohjaaja: Stephan Apelgren"Yksitoistavuotias Johannes löydetään kuolleena kallionrotkosta. Ruumiinavaus paljastaa, että hänet on raiskattu ja pahoinpidelty kuoliaaksi.
Rikostutkija Stefan Lindman tuntee uhrin isän ja hänen tehtäväkseen lankeaa suruviestin välittäminen. Stefan antaa sanansa siitä, että murhaaja tullaan vangitsemaan. Hän tosin itse on parhaillaan epäilyksenalaisena pahoinpitelystä liittyen edelliseen tapaukseen. Sisäisen tutkinnan johdosta hän joutuu jääväämään itsensä murhatutkimuksen hoidosta. Hän on kuitenkin päättänyt viedä tutkinnan loppuun hinnalla millä hyvänsä. Hän kantaa sisimmässään synkkää salaisuutta, jonka kautta selviää miksi hän on joutunut Ystadiin." DVDPlaza
En oo seurannut tätä Wallanderien sarjaa kolmoselta mitenkään orjallisesti, mutta sillon tällön on tullut joku leffa katottua jos nyt oon telkan edessä sattunut olemaan. Ja kyllähän ne pääsääntösesti hyviä on ollut. Näyttelijät on taitavia ja varmasti ohjaajakin (vaikka ohjauksesta en kyllä paljookaan tajua) ja noi on jotenkin aina tosi aidon ja rehellisen oloisia. Tunteisiinvetoavia ja kaunistelemattomia.
Toi eilinen osa, viimeinen noista elokuvista, oli jotenkin tosi rankka. Löysin itteni kyyneleet silmissä useempaankin otteeseen, kun jotenkin toi tollanen aihe vaan aina repii niin hajalle. Melkeen mitä vaan tollasta rikosdraamaa voin silmää räpäyttämättä kattoa, oli kyse sitten sarjamurhaajista tai kiduttamisesta tai mistä tahansa, mut sitten kun käydään kajoamaan lapsiin tulee mullekin raja vastaan. En tiiä, kai se on lohdullista että mussa sentään jotain inhimillistä vielä löytyy. Sit kun soppaan heitetään vielä itsemurha joko käsitteenä tai konkreettisesti niin se on moro. Jää päähän surraan tollaset asiat pitkäksi aikaa.
Mut eipä sillä, oli toi hyvä leffa. Ajatuksia herättävä, koskettava ja hyvin tehty. Ei kuitenkaan ihan viiden tähden arvoinen, ihan siitä syystä että oon mä parempiakin nähnyt ja kaikille ei niitä viittä pojoo nyt kuitenkaan voi antaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.